3.10. Muotoilijana muuttuvassa maailmassa

Kanssamme on Mika Tonder. Hän on markkinoinnin, tuotteistamisen, verkkoliiketoiminnan ja Venäjän kaupan erikoismies.  Mika työskentelee sähköisten kanavien ja digitaalisen maailman parissa - Tamoran lisäksi markkinointijohtajana MediaKolmio Oy:ssä. Tätä ennen Mika oli kehitysjohtajana Mediatalo Toimeliaassa, jonka MediaKolmio osti noin kuukausi sitten. Tällä hetkellä Mikalla on 40 alaista vedettävänä. Aasian suuntaan he tähyilevät tällä hetkellä kovasti.

Mika on yhteiskuntatieteiden tohtori Joensuun yliopistosta, entinen norppatutkija. Mika puhuu muutoksesta. Hänen päivän tavoitteena on herätellä näkökulmia palveluiden tuotteistamisesta ja digiloikasta. Asiakas ja käyttäjä on tärkeitä tässä asiassa. Useasti ne eivät ole samoja asioita.Mikalla on maailman tyhmin koira, Gordonin setteri. Hän on ylpeä siitä. Hessu Hopo on tehty Gordonin setteristä. Se kertoo jo paljon.

Mitkä ovat digitaalisuuden hyödyt?

• Työtä voi tehdä missä vaan. Se mahdollistaa järkevän työskentelyn. 
• Paikallisen jouston sijaan se tuo myös ajallisen jouston. Verkkokauppa on auki 24/7.
• Sanoman voi kohdistua tiettyyn henkilöön ja juuri tiettynä aikana.
• Etenkin terveys-ja vanhuspalvelut ovat kehittyneet huikeasti.

Suurin haaste asioiden tekemisessä on se, että olemme liian hyviä siinä, mitä teemme. Olemme sokeutuneet muilta näkökulmilta. On huomioita se, että tuotteet elävät tietyssä hetkessä ja tietyssä toimintaympäristössä. On ymmärrettävä, että tuotteiden elinkaari loppuu joskus. Mika tykkää Ladasta kertovasta case-esimerkistään. Se oli 80-luvulla Suomen myydyin auto. Miksi näin? 

• Lada oli helppokäyttöinen, 
• toimi pakkasella, 
• sisälsi paljon tavaratilaa, 
• varaosia löytyi helposti.
• se oli halpa, ja varaosat oli halpoja. 

Ja mikä parasta, kaikilla muillakin oli Lada. Nykyään Ladaa ei juurikaan näy Suomessa. Sen elinkaari on yksinkertaisesti kulutettu loppuun. Miksi Lada sitten hävisi? Kaipasimme mukavuuttakin. Lada täytti 80-luvulla tietynlaiset kriteerit, mutta se rupesi häviämään kärkisijoilta 90-luvulla. Lohkolämmittimet tuli ja muitakin autoja saatiin käyntiin. Lopullinen niitti oli YYA-sopimuksen kaatuminen. Japanilaiset autot pystyivät tarjoamaan ihan erilaisia mukavuustekijöitä kuin Lada. Vastine kysynnälle ei ollut enää sama.

Miten kehitämme palvelua tai tuotetta niin, että emme tipahti S-käyrältä pois? Miten voimme saada tuotteen elämään? Mika sai ensimmäisen kännykkänsä 1995. Tämä oli Ericssonin GH-198. Ensimmäisiä GSM-puhelimia. Iso mötikkä. Taitettava puhelin, jossa antenni oli painava kuin mikä. Tällä vekottimella pystyi ottamaan vastaan tekstiviestejä, mutta tekstiviestejä ei pystynyt lähettämään. Silloin Mikan hyvällä ystävällä oli diplomi-insinööri harjoituksen aiheena tekstiviestin lähettäminen. Mika saikin häneltä ensimmäisen tekstiviestinsä. Siinä luki tuhma juttu, jota ei viitsitä tässä julkaista. Summa summarum: tekstiviesti oli vielä vuonna 95 lähes turha lisävaruste - nykyään puhelinta ei pidetä edes puhelimena, jos siinä ei ole kameraa, nettiyhteyttä, sosiaalista mediaa jne.

Tiedon kaksi eri tyyppiä

Eksplisiittinen tieto

• Tallennettavissa olevaa tietoa: esim. videolle, kirjoihin, tietokoneelle tms.
• Tyhjentävästi avattua ja "kaikkien" saatavilla

Implisiittinen tieto

• Hiljainen tieto: osaaminen, ammattilaisuus, vaisto, joka ihmiselle kertyy työn, sosiaalisten suhteiden, kulttuurin ja muiden vaikutuksesta
• Osa tiedosta on sellaista, jota emme tiedosta olevan edes olemassa
• Tämä on se osaaminen, joka tuo lisäarvon työn tekemiseen. 
• 95 % päivittäin tekemistä asioistamme perustuu hiljaiseen tietoon
• Siirtyy toiselle puhumalla, tekemällä yhdessä, näkemällä toisen tekevän
• Toisen pitää jakaa ja toisen pitää olla vastaanottava
• Tieto pitää sisäistää
• Identiteetti ja henkinen kasvu. Kasvamme implisiittiseen tietoomme ja siitä tulee osa meidän identiteettiämme.